...wuhuu. Viikko sitten aamupaino 84,6 kg.
En osaa iloita siitä. Oon kai liian masentunut taas.
Uusi työntekijä psykiatrisella ei tiedä musta mitään, joten en kertonut sille ihan kaikkea. Ei sen tarvitse tietää että tappaisin itseni vaikka heti jos en pelkäisi läheisteni reaktiota.
Rakas
Anna anteeksi
Kuuntelen lempibändiäni mutten edes hymyile. Normaalisti suurinpiirtein tanssisin ja laulaisin mukana, nyt en jaksa.
Heräsin 2 tuntia ennen herätystä, enkä saanut enää unta. Ahdistaa. Oon tänään koulussa ihan kuollut.
Aurinko nousi juuri, se hymyilee mulle
Ja mun tekisi mieli painautua sun olkaa vasten itkemään
Jos nyt heti lähtisin, ehtisin kävelemään kotiin ennen koulun alkua (olen porukoilla). Mutta koska olen laiska paska, en lähde.
Tänään mikään ei ole hyvin.
Painottomaksi
torstai 29. elokuuta 2013
tiistai 23. heinäkuuta 2013
Before.
Rakkaan kanssa keskusteltiin tästä mun laihduttamisesta.
Se sanoi, etten missään tapauksessa saa enää edes haaveilla alipainosta, ettei se halua et kuihdutan itteni olemattomiin (vaikka just sitähän mä itse tahtoisin...).
Sain siltä siis luvan laihtua 56 kiloiseksi.
Vähän päälle 30 kiloa laihdutettavaa.
Annoin itselleni aikaa vuoden.
Tämä on lähtötilanne:
Pituus tosiaan se n. 158 cm.
(ilta)paino: 87,5 kg (BMI 35,05)
vyötärö: 89 cm
lantio: 110 cm
Se sanoi, etten missään tapauksessa saa enää edes haaveilla alipainosta, ettei se halua et kuihdutan itteni olemattomiin (vaikka just sitähän mä itse tahtoisin...).
Sain siltä siis luvan laihtua 56 kiloiseksi.
Vähän päälle 30 kiloa laihdutettavaa.
Annoin itselleni aikaa vuoden.
Tämä on lähtötilanne:
Pituus tosiaan se n. 158 cm.
(ilta)paino: 87,5 kg (BMI 35,05)
vyötärö: 89 cm
lantio: 110 cm
Voi tätä häpeän määrää...
No mut tästä on suunta vain alaspäin!
maanantai 15. heinäkuuta 2013
Maanantain masennus.
Olin viikon kullan luona, saatiin olla kahdestaan.
Mutta koska hän ei tykkää tavastani laihduttaa, oli mun pakko syödä melko normaalisti, oksentamatta.
Huomenna mun on pakko vaakailla. Olisinpa jo alle 85kg...
Mun elämä vaikuttaa päälle päin niin onnelliselta. Sain juuri uuden vuokrakämpän ja mulla on kavereita ja kihlattu ja koulupaikka seuraavalle kolmelle vuodelle... Mutta ei, jokin mun sisällä ei anna mun olla iloinen kuin vain ehkä pienen hetken. Nytkin mun tekisi mieli itkeä rumuuttani, lihavuuttani. Hyi yök, miksi mä näytän tältä, mitä mä teen väärin, miksi mä en laihdu? Mä en jaksa mitään, tahtoisin kuolla, kunpa tää tuska jo loppuis. Mä oon niin loppu.
Mut mä en voi kuolla ennen ku oon laiha.
En ennen ku oon kaunis.
Mutta koska hän ei tykkää tavastani laihduttaa, oli mun pakko syödä melko normaalisti, oksentamatta.
Huomenna mun on pakko vaakailla. Olisinpa jo alle 85kg...
Mun elämä vaikuttaa päälle päin niin onnelliselta. Sain juuri uuden vuokrakämpän ja mulla on kavereita ja kihlattu ja koulupaikka seuraavalle kolmelle vuodelle... Mutta ei, jokin mun sisällä ei anna mun olla iloinen kuin vain ehkä pienen hetken. Nytkin mun tekisi mieli itkeä rumuuttani, lihavuuttani. Hyi yök, miksi mä näytän tältä, mitä mä teen väärin, miksi mä en laihdu? Mä en jaksa mitään, tahtoisin kuolla, kunpa tää tuska jo loppuis. Mä oon niin loppu.
Mut mä en voi kuolla ennen ku oon laiha.
En ennen ku oon kaunis.
maanantai 8. heinäkuuta 2013
Syömishäiriöni historiaa.
Jo ala-asteella mä muistan olleeni se luokan lihavin tyttö. Paksukainen, pallo, ällöttävä ihrakasa. Mua kiusattiin niin henkisesti kuin fyysisestikin, enkä siksi halunnut käydä koulussa. Tuolloin ajattelin vain olevani lihava, mutten asialle tehnyt mitään. Söin normaalisti.
Äitini on aina ollut ylipainoinen ja herkuille perso, kai mä siltä olen tän oppinut, että herkkuja saa syödä kunhan sen tekee muilta salaa.
Kaikki kolme siskoani ovat jossain vaiheessa elämäänsä käyttäytyneet syömishäiriöisen tavoin, ja kahdella heistä on jopa sellainen diagnosoitu.
Sitten 14-vuotis syntymäpäivänäni mun päässäni taisi napsahtaa. Silloin mä söin herkkuja niin, että vatsani tuli kipeäksi. Silloin mä ensimmäisen kerran kokeilin oksentaa, ja voi että kuinka helppoa se olikaan! Siitä lähtien oksentaminen on ollut mulle se pakokeino ahmimisen jälkeen. Muutama kuukausi tuon jälkeen mä olin laihtunut jo 20 kiloa - vedin silloin vain levyllisen suklaata päivässä, ja senkin oksensin.
Olin myös erittäin itsetuhoinen noihin aikoihin ja löysinkin itseni osastolta hyvin pian. Sieltä päästessäni voin jo paljon paremmin, enkä enää oksennellut.
16-vuotiaana mä havahduin uudelleen. Painoin 98 kiloa enkä kestänyt olomuotoani. Aloin laihduttaa syömättömyydellä/oksentamalla kaiken mitä söin. Puolessa vuodessa laihduin 25 kiloa.
Tässä välissä olen pysytellyt suurinpiirtein samoissa lukemissa, paitsi nyt viimeisen puolen vuoden aikana olen lihonut 15 kiloa (joista olen laihtunut n. 3kg) ja mua ällöttää ja ahdistaa.
Mä pystyn tähän. Mä laihdun. Ja viimein teen sen loppuun asti ja kunnolla.
Before-after -kuvat poimin Googlen kuvahausta.
Äitini on aina ollut ylipainoinen ja herkuille perso, kai mä siltä olen tän oppinut, että herkkuja saa syödä kunhan sen tekee muilta salaa.
Kaikki kolme siskoani ovat jossain vaiheessa elämäänsä käyttäytyneet syömishäiriöisen tavoin, ja kahdella heistä on jopa sellainen diagnosoitu.
Sitten 14-vuotis syntymäpäivänäni mun päässäni taisi napsahtaa. Silloin mä söin herkkuja niin, että vatsani tuli kipeäksi. Silloin mä ensimmäisen kerran kokeilin oksentaa, ja voi että kuinka helppoa se olikaan! Siitä lähtien oksentaminen on ollut mulle se pakokeino ahmimisen jälkeen. Muutama kuukausi tuon jälkeen mä olin laihtunut jo 20 kiloa - vedin silloin vain levyllisen suklaata päivässä, ja senkin oksensin.
Olin myös erittäin itsetuhoinen noihin aikoihin ja löysinkin itseni osastolta hyvin pian. Sieltä päästessäni voin jo paljon paremmin, enkä enää oksennellut.
16-vuotiaana mä havahduin uudelleen. Painoin 98 kiloa enkä kestänyt olomuotoani. Aloin laihduttaa syömättömyydellä/oksentamalla kaiken mitä söin. Puolessa vuodessa laihduin 25 kiloa.
Tässä välissä olen pysytellyt suurinpiirtein samoissa lukemissa, paitsi nyt viimeisen puolen vuoden aikana olen lihonut 15 kiloa (joista olen laihtunut n. 3kg) ja mua ällöttää ja ahdistaa.
Mä pystyn tähän. Mä laihdun. Ja viimein teen sen loppuun asti ja kunnolla.
Before-after -kuvat poimin Googlen kuvahausta.
Tunnisteet:
before-after,
bulimia,
historia,
laihdutus,
syömishäiriö
sunnuntai 7. heinäkuuta 2013
Alku aina hankalaa.
Uusi blogi, uusi laihdutusyritys - tällä kertaa aion onnistua.
Diagnooseina tällä hetkellä määrittämätön syömishäiriö, paniikkihäiriö & vaikea masennus.
Pituutta mulla on n. 158cm.
Suurin painoni ikinä oli 98kg, BMI 39,26.
Nyt painoa (perjantaina mitattuna) 85,9kg, BMI 34,41.
Tavoitteena lopulta painaa 45kg, BMI 18,03.
Who's in control now?
Myöhemmin kerron itsestäni lisää.
Mutta joo, tervetuloa seurailemaan ei-välttämättä-niin-tervettä painonpudotustani :)
Diagnooseina tällä hetkellä määrittämätön syömishäiriö, paniikkihäiriö & vaikea masennus.
Pituutta mulla on n. 158cm.
Suurin painoni ikinä oli 98kg, BMI 39,26.
Nyt painoa (perjantaina mitattuna) 85,9kg, BMI 34,41.
Tavoitteena lopulta painaa 45kg, BMI 18,03.
Who's in control now?
Myöhemmin kerron itsestäni lisää.
Mutta joo, tervetuloa seurailemaan ei-välttämättä-niin-tervettä painonpudotustani :)
Tunnisteet:
bmi,
laihdutus,
masennus,
mi,
paniikkihäiriö,
syömishäiriö,
tavoite,
weightless
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






